Viikko sitten torstaina kävi niin, että J:n tutti oli päiväkodissa kadonnut ja hänellä ei siis ollut tuttia päikkäreille mentäessä. Itkua tutittomuus ei aiheuttanut, lähinnä nukahtaminen kesti huomattavasti normaalia kauemmin ja unet jäivät tavallista lyhyemmiksi. Kun hain J:n iltapäivällä kotiin, aloin kotona puhumaan J:lle, että voisimme heittää tutin joku päivä roskiin, sillä J on jo iso poika (tutti olikin pitkään ollut vain nukkumiskäytössä). J siinä kuunteli höpinöitäni samalla kun tein ruokaa ja kävi hakemassa sängystään tutin suuhun. Kun ruoka oli valmis, ilmoitin J:lle, että vie tutin sänkyyn tai roskiin, sillä nyt aletaan syömään. Niinpä J päätti ihan omatoimisesti nakata tutin roskiin! Valinta yllätti äidin kyllä täysin!
Tietenkin pelastin tutin roskiksen päältä jemmaan, sillä ajattelin, että se on hyvä pitää tallessa pari päivää. Pari tuntia myöhemmin J kävi avaamassa roskiksen, katsoi sitä ja kysyi "missä tutti?". Kun selitin hänelle, että se on nyt jossain roskiksen pohjalla, kun hän oli itse sen sinne heittänyt, eikä sitä voi sieltä ottaa takaisin, oli asia loppuun käsitelty. :)
Illalla nukkumaan mennessä J vielä sängyssä kysyi tuttia, mutta tyytyi samaan vastaukseen kuin aiemminkin.
Parina ekana päivänä päikkäreille nukahtaminen hoidossa kesti jonkun aikaa, eikä viikonloppuna kotona nukahdettu päikkäreille ollenkaan. Nyt päikkäritkin sujuvat hoidossa, että kotona hyvin.
En ollut osannut kuvitella, miten kivuttomasti J luopuisi tutistaan, olin varautunut yöheräämisiin ja kiukutteluihin, mutta ei mitään! Pari kysymystä ja se oli siinä. :D
Olimme miehen kanssa pohtineet tutista luopumista jo hetken, mutta jotenkin odotimme sopivaa ajankohtaa (pidempää viikonloppua) tai jotain. Ehkä minua itseäni jännitti, miten J reagoisi tutittomuuteen. Onneksi tutti päiväkodissa katosi, sillä J oli selvästi nyt kahden vuoden ja kuukauden ikäisenä valmis siitä luopumaan. :)
Minkä ikäisinä teillä on luovuttu tutista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti