Pepsun muistolle....

Viikonloppuun mahtui paljon surua, iloa ja välittämistä. Perjantaina käytimme rakkaan Pepsu-kissamme eläinlääkärissä ja röntgenissä selvisi, että kissan selkä on täysin kunnossa ja kivut/syömättömyys ovatkin johtuneet suolistosyövästä.

Tämän tiedon saadessamme oli täysin selvää, että Pepsu päästetään kärsimyksestä parempaan paikkaan.

Eläinlääkäriltä mennessämme kotiin vastassa oli kaksi rakastavaa ystävääni, jotka ottivat minut heti halaukseen. Hautasimme Pepsun kolmen naisen ja M:n voimin omalle pihallemme.

Perjantai meni vaisuissa tunnelmissa, mutta onneksi tytöt toivat jutuillaan myös naurua perjantaihin ja koko viikonloppuun. Surua helpotti tieto siitä, että tekemämme päätös Pepsun suhteen oli ainoa oikea ja poismeno olisi Pepsulle tullut eteen muutenkin pian. Saimme kuitenkin selvyyden Pepsun vaivoihin ja nyt hän vilkuttelee meille pilven reunalta, niin kuin asiasta on puhuttu J:lle, kun hän on pariin kertaan huhuillut Pepsua. Onneksi J on vielä niin pieni, ettei hän osaa murehtia asiaa.

Surun lisäksi viikonloppuun mahtui suuri määrä herkkuja, kotona hengailua hyvässä seurassa, tyttöjen juttuja, Pepsun muistelua, saunomista, leffoja ja lautapelejä. Onnistuimme pitämään viikonlopussa hyvinkin positiivisen tunnelman yllä, muistelemalla hyviä juttuja, jakamalla kokemuksia lemmikkien menetyksestä, välillä höpöttäen aivan muusta ja toteamalla, ettemme olisi voineet tehdä mitään. Tultiinkin viikonlopun aikana siihen tulokseen, että aina kun menettää lemmikin, pitäisi ympärillä olla juuri tällaiset ihmiset jakamassa surun ja piristämässä.

En voi kuvitella parempaa viikonloppua tällaiseen tilanteeseen. Kiitos rakkaat! <3

Pepsusta meille jäi kauniit muistot, joita kannamme mukanamme aina. Pepsun muistolle. <3 

Pitkä perjantai

Varoitus: Teksti saattaa aiheuttaa silmien kostumista (ainakin itse kirjoittajalle aiheuttaa).

Tästä päivästä on tulossa todella piiiiitkä ja odotuksen täyteinen monella tavalla. Aamukin on tuntunut kestävän jo ikuisuuden, sillä olen herännyt jo puoli kuusi.

Kaksi rakasta ystävääni saapuvat meille tänään viettämään tyttöjen viikonloppua, joita vietämme muutaman kerran vuodessa. Tytöt tulevat ajoissa, jotta he ehtivät nähdä myös J:tä ennen kuin äitini hakee hänet mummolaan viikonlopuksi. Tällä kertaa viikonlopun tunnelmat voivat toki olla tavallista haikeammat.

M:n on tarkoitus lähteä viikonlopuksi kaverinsa luokse, mutta nyt meillä on illalla tiedossa myös Pepsun röntgen ja verikokeet, sillä pikkusen vointi ei ole juurikaan lähtenyt paranemaan, vaikka olemme antaneet lääkärin määräämää särkylääkettä ja ravinnegeeliä. Eilen illalla Pepsu jo söi pienestä märkäruokapurkista puolet, joka vaikutti minusta positiiviselta muutokselta. Mutta muuten nukkuu yhtä paljon ja on apaattinen. Aiempia Pepsun kuulumisia voit lukea tästä.

Odotan kovasti tyttöjen näkemistä ja samalla odotan pelokkaasti, mitä eläinlääkäri sanoo. Yritän aina kovasti miettiä kaiken järjen kautta ja tästä syystä olen hieman yrittänyt varautua siihen, että Pepsu ei välttämättä tule enää kotiin, mutta toivomme parasta loppuun asti! Ja eihän sellaiseen VOI oikein varautua.

On sitä tullut jo muutamana iltana valutettua kyyneleitä, vaikka syytä Pepsun vointiin ei vielä tiedetäkään. Keskiviikkona olin melko varma, että Pepsu ei tule selviämään, mutta eilinen vähäinenkin syöminen on saanut toivon pintaan ja nyt uskon, että Pepsu saadaan terveeksi.

Tämän äidin keskittyminen on tällä hetkellä  hyvin vahvasti Pepsussa, joten toisaalta on hyvä, että J lähtee tänään mummolaan, jossa saa mummon täyden huomion ja leikkikaverin nuorimmasta veljestäni. Kyyneleet tulevat varmasti valtaamaan silmäni jo pelkästään lääkärin lausuntoa odotellessa. Tällaisina hetkinä kyllä arvostaa kaikkia niitä rakkaita, jotka ovat ympärillä tukemassa sekä jakamassa nämä tunteet ja odotuksen.

Alkuviikosta kertoilen teille, saimmeko lääkäriltä hyviä vai huonoja uutisia ja missä tunnelmissa viikonloppu sujui. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että elämä vie meitä kaikkia eri tavalla ja eri suuntiin, emmekä voi millään vaikuttaa kaikkeen itse.

Iloisempaa viikonlopun odotusta teille, pitäkää toisistanne huolta ja eläkää kuin viimeistä päivää! <3

Lemmikki kuin perheenjäsen? - Ehdottomasti!

Olemme tässä olleet huolissamme Pepsusta, kun ruoka ei ole maistunut, nukkunut todella paljon, ei ole vaatinut ruokaa aamuisin ja iltaisin yhtä kova-äänisesti, eivätkä herkutkaan ole maistuneet.

Aloimme viikonloppuna oikein seuraamaan Pepsun syömisiä ja liikkumisia, kun tuntui, että kissan kuppi ei tyhjene enää samalla tavalla. Toki Pepsulla on ennenkin ollut muutaman päivän pätkiä, kun ruoka ei ole maistunut samalla tavalla, jos vaikka on pihalla syönyt jotakin.

No, viikonloppuna aloitimme seurannan ja huomasimme, että kissa ei todellakaan syö. Se saattaa pyytää ruokaa aamulla ja mennä kipolleen kun ruoka laitetaan, mutta syöminen jää pariin pieneen suupalaan. Aloimme myös seurata Pepsun liikkeitä ja huomasimme, että se nukkuu tavallista enemmän ja pysyttelee enemmän sisällä. Tähän nukkumiseen ei ilman kunnon seuraamista olisi kiinnittänyt huomiota, sillä Pepsu ei nuku samassa paikassa pitkään vaan vaihtelee sisällä paikkoja. Myös ulkona huomasimme, että Pepsu ei juuri poistu kotipihalta, vaan huomasimme sen pihallakin nukkuvan milloin minkäkin puskan juurella.

Eilen koitin, miten Pepsu reagoi leikkeleeseen, joka on sen suurta herkkua ja leikkele katoaakin yleensä saman tien parempiin suihin. Eilen leikkelettä kuitenkin tutkittiin jonkin aikaa ja sitten siitä syötiin rauhallisesti vajaa puolet. Vein loppuleikkeleen Pepsun kippoon, jos se sieltä maistuisi, mutta ei.

Tänä aamuna kävin tarkistamassa kipon tilanteen. Leikkeleestä oli yön aikana syöty muutama haukku, mutta sitä oli edelleen jäljellä.

M käytti Pepsun tänään lääkärissä ja selvisi, että selkäranka on saanut kipeetä, Pepsu on ehkä tippunut jostain tai muuten loukannut selkänsä. Lääkäri antoi nesteitä ja kipulääkkeitä. Me jatkamme kotona kipulääkkeiden antamista ja lääkäri määräsi myös proteiinijauhetta kissalle annettavaksi, jotta se saa energiaa. Röntgen varataan, mikäli lääkkeet eivät auta parin päivän aikana. Kipuja Pepsu ei ole kotona näyttänyt millään lailla, vaan häntä on saanut käsitellä ihan normaalisti.

Pepsu on nyt kuusi vuotias ja uskomattoman rakas perheenjäsen, vaikka ovien raapimiset ja kerjäämiset keittiössä välillä ärsyttävätkin. Myös J on jo kovin kiintynyt Pepsuun ja käy sitä ahkerasti silittelemässä ja seuraamassa Pepsun syömisiä. Tuli kyllä eilen illalla valvottua myöhään kun mietin, mikä Pepsua mahtaa vaivata ja tänään on töihin keskittyminen kärsinyt, kun olen miettinyt mitä lääkärissä sanotaan. Huoli on samanlainen kuin muistakin perheen jäsenistä. <3

M on vielä tämän viikon sairaslomalla myyräkuumeen vuoksi (on kyllä parantunut hienosti), joten saavat Pepsun kanssa pitää toisilleen seuraa päivisin ja samalla M voi seurata Pepsun vointia. :)

Toivottavasti Pepsulla ei ole mitään vakavampaa ja saadaan pian kissa kuntoon. <3


Kertoilen Pepsun kuulumisia myöhemmin, kun tilanne selviää.

Kuva tältä kesältä

Kuva tämän päiväiseltä lääkärireissulta <3

Meidän tarinamme

Tämä päivämäärä eli 8.8. pitää sisällään paljon ihania asioita!


Tasan kahdeksan vuotta sitten eli 8.8.2008 aloin seurustelemaan mieheni kanssa, tasan viisi vuotta sitten kihlauduimme ja lisäksi tällä päivämäärällä tulee kuluneeksi tasan kaksi ja puoli vuotta siitä, kun astelimme alttarille. <3

Myös pappani täyttää vuosia tänään, onnittelut hänelle! :)


Juhlistimme M:n kanssa tätä meidän yhteistä taipaletta hieman etukäteen jo eilen, sillä näin maanantaina olisi hankalampi saada J:lle hoitajaa.


J:n kummit eli mieheni veli puolisoineen tuli eilen vahtimaan J:tä pariksi tunniksi, jotta pääsimme M:n kanssa kaupungille syömään ihan kahden kesken. Kävimme syömässä Santa Fe:ssä, jonka jälkeen nautimme vielä teranssilla auringon paisteessa yhdet juomat. Kotiin paluumatkalla kävimme vielä hakemassa irttareita M:n ehdotuksesta ja illalla J:n mentyä nukkumaan, nautimmekin irttareita samalla kun katsoimme leffaa. Tulipahan herkuteltua!


Tähän kahdeksaan yhteiseen vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Voisin lyhyesti kertoa meidän historiastamme. :)

• 2008 tapasimme M:n kanssa yhteisen tuttavamme kautta. Nyt ei ollut kyseessä ”rakkautta ensisilmäyksellä”, sillä kevään/kesän aikana pyörimme samoissa porukoissa ilman ajatuksia siitä, että päätyisimme yhteen. Sattumalta kuitenkin vietimme erästä kesäiltaa pienellä porukalla ja illan aikana lähennyimme M:n kanssa. Siitä alkoikin sitten meidän tarinamme.
• M oli aloittanut armeijan juuri ennen tätä yhteistä kesäiltaa ja minä olin koulussa, joten tapasimme aina viikonloppuisin kun  M oli lomilla ensimmäisen puolen vuoden ajan. Asuimme eri paikkakunnilla, joten armeijankin jälkeenkin tapasimme pääsääntöisesti viikonloppuisin. Toki M vietti välillä viikollakin aikaa luonani.
• 2009 elokuussa muutimme yhteen. Olin hakenut M:n paikkakunnalle kouluun ja pääsin.
• 2010 elokuussa perheemme kasvoi Pepsu-kissalla :)
• 8.2011 kihlauduimme. Romanttisia kosintoja ei ollut, vaan ajatus lähti minulta. Tai, no tällä kertaa ajatus lähti minulta. Edeltävänä talvena M kävelytti minut kauppareissulla kultasepän liikkeeseen ja alkoi puhua kihloista. Minäpä kuitenkin kävelytin M:n sieltä ulos ilman sormuksia.
• Kesällä 2012 M alkoi ehdottelemaa naimisiin menoa. Tässä kävi saman lailla kuin kihlojenkin kanssa, joten väistin nämä M:n ehdotukset. Itse otin naimisiin menon puheeksi kesällä 2013, jolloin sovimme, että menisimme naimisiin talvella 2014. Ilmeisesti minun on saatava miettiä asioita ensin rauhassa tai keksittävä ajatus itse. :) Tätä on naurettu monet kerrat, kuinka olen antanut M:lle pakit jo kahdesti. :)
• 8.2.2014 kuitenkin sanoimme toisillemme tahdon <3
• Huhtikuussa 2014 saimme tietää J:n tulosta.
• J syntyi tammikuussa 2015, seuraavalla viikolla teimme talokaupat Ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin, olemme edelleen onnellisesti yhdessä, meillä on ihana poika, oma koti ja Pepsu <3

I love you M!  <3

Päiväkotiin tutustuminen

Meidän pikku J on ollut onnekas saadessaan viettää pitkän kesäloman. Hän on lomaillut juhannuksesta saakka ja nyt olisi aika palata päiväkotiin ja arkeen.


Olen joskus aiemmin maininnutkin, että J aloittaa nyt eri päiväkodissa, kuin missä oli alkuvuoden ja kävimmekin eilen tutustumassa uuteen päiväkotiin koko perheen voimin. J aloittaa nyt meidän lähi päiväkodissa, joka oli toiveenani jo vuoden alussa. Ihanaa, nyt omakin työmatka lyhenee huomattavasti niiltä päiviltä, kun vien ja haen J:n.


Päiväkoti on suhteellisen uusi, sillä rakennus on valmistunut 2009. Samassa rakennuksessa toimii myös vanhusten palvelutalo ja lapset sekä vanhukset vierailevat vuoroin toistensa luona. Ideana tämä on mielestäni loistava, sillä lapset varmasti piristävät vanhusten päivää ja lapset oppivat toimimaan vanhusten kanssa, sillä kaikilla lapsilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tavata usein esimerkiksi omia isovanhempiaan.


Päiväkoti vaikutti oikein viihtyisältä ja hoitajat mukavilta. Sielä oli myös erillinen vesihuone, jossa lapset pääsevät leikkimään vedellä ja oleskelemaan altaassa - J tykkää varmasti! Oli myös jumppasali, jossa järjestetään kerran viikossa vanhuksille lauluesityksiä. :)


J aloittaa päiväkodin ensiviikolla kolmella hieman lyhyemmällä päivällä, sillä M on vielä ensi viikon sairaslomalla, joten J saa tutustua rauhassa uuteen hoitopaikkaan. Ensi viikon jälkeen palaammekin koko perhe takaisin arkeen.


Kertoilen ensi viikolla, miten J ensimmäiset päivät hoidossa ovat sujuneet. Nyt tuntuu kyllä siltä, että J tulee varmasti viihtymään hyvin hoidossa. :)


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Pienen pojan kengissä

J:llä on jalka kasvanut tässä kevään ja kesän aikana melkoisesti, eikä hän ole ehtinyt kovin pitkään käyttämään yhtiä kenkiä.

Viimeisen kuukauden aikana J on liikkunut aika paljon sandaaleilla, joten huomasin, tässä yksi päivä, että tämän hetkiset tennaritkin alkavat olemaan pienen puoleiset. Koska olemme jo elokuun puolella ja syksyllä tulee varmasti ostettua jotkut välikausikengät, katselin hieman Facebookin kirppareita sekä Tori.fi –sivuja. Löysinkin Torista samalta myyjältä muutamat kengät, jotka kävin tänään ostamassa.

Maksoin kengistä vain kuusi euroa ja sain tarralenkkarit, jotka menevät hyvin päiväkodissa sekä tennarit, joita voi käyttää kaupoilla tai kyläillessä. Molemmat ovat kokoa 23.

Molemmista huomaa, että niitä on hieman käytetty, mutta uudetkin lenkkarit olisivat parin ensimmäisen hiekkalaatikkoreissun jälkeen aivan saman näköiset.

Mahtavaa, että ihmiset kierrättävät lasten vaatteita, sillä on turha ostaa tuliteriä kenkiä pihaleikkeihin jos ne jäävät kuitenkin kuukaudessa - kahdessa pieniksi.

Olen erittäin tyytyväinen löytööni, joka samalla vähensi listalta yhden tai kaksi hankintaa. Päiväkodin alkamiseen olemme varustautuneet ostamalla J:lle kesän aikana myös uudet kumisaappaat pienien tilalle. J:llä on melko rintava jalka, joten kumisaappaissa oikeastaan vain Nokian kumisaappaat tuntuivat menevän helposti jalkaan, joten saappaat ovat Nokian.

Eilisen kenkienhakureissun yhteydessä kävin Lindexillä ostamassa J:lle uudet sisätossut, yllättäen pienien tilalle. J:llä oli myös aiemmin tällaiset sukkamaiset tossut, jotka ovat mielestäni olleet tosi hyvät ja pysyneet loistavasti jalassa.

Kenkien ostaminen pienelle lapselle on haastavaa, ainakin minusta. Vielä kun kyseessä on rintava jalka, tuntuu olevan vaikeaa löytää sopivia varrellisia kenkiä. Mutta ilman rintavuuttakin koen kengät haastaviksi, sillä ainakin itse pohdin aina pitkään, että onko koko nyt varmasti oikea, tunnustelen varpaita, yritän saada poikaa seisomaan paikallaan kengän pohjallisen päällä ym. Olen myös kokeillut piirtää pojan jalan pahville, jotta voisi pahvia sovittaa kenkiin, mutta eihän poitsu malta pysyä niin pitkään paikallaan tai sitten on varpaat jo kippurassa. Huh huh….

Mutta, nyt on poika kenkien puolesta valmis päiväkotiin! Menemmekin tänään iltapäivästä tutustumaan uuteen päiväkotiin ja kerron siitä tarkemmin viikonlopun aikana. :)


Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Omppuherkkuja

Moikka, meidän omppupuu on tehnyt tänä  vuonna tosi paljon omenoita! Viime vuonna omenoita tulikin vain kolme. :) Puussa on selvästi joku tauti, sillä osa omenoista on mädäntyneitä ja lopuissa on oikeastaan kaikissa jonkun verran rupea.


Onneksi ruvet ovat kuitenkin vain omenan kuoressa,  joten itse omenan voi hyvin käyttää. Eilen illalla säilöimme M:n kanssa omenoita pakkaseen. Osasta omenoista teimme omenasosetta ja osan pakastimme lohkoina, jotta niistä saa syksyllä/talvella tehtyä omenapiirakkaa.

Omenasose

3 litraa omenan lohkoja

1 kanelitanko

3 dl vettä

 

Laita vesi ja kanelitanko kiehumaan kattilaan. Kanelitanko antaa soseelle miedon kanelin tuoksun ja maun. Lohko omenat ja poista siemenkodat. Omenoita ei tarvitsisi kuoria, mutta me kuorimme runsaiden rupien vuoksi.

Kaada omenat sitten kattilaan ja sekoittele omenoita keittämisen aikana. Voit lisätä vähän vettä jos tuntuu liian kuivalta ja uhkaa jäädä pohjaan. Kun omenat ovat pehmenneet (muutama minuutti), mutta ovat vielä kiinteitä, osin kovia, siirrä kattila pois levyltä. Poista kanelitanko kattilasta.

Muussaa sitten omenat sauvasekoittimella karkeahkoksi soseeksi. Jos haluat oikein hienoa sosetta, keitä hiukan kypsemmiksi ja paina sose siivilän läpi. Annostele pakastusrasioihin tai pusseihin, jäähdytä ja pakasta.

Soseen voi myös sokeroida ennen pakastamista oman maun mukaan. Me kuitenkin pakastimme ilman sokeria, sillä sokerin voi lisätä myöhemmin myös sulatettuun soseeseen.

 

Omenalohkot

Kuori omenat ja viipaloi lohkoiksi. Laita lohkot pakasterasioihin tai -pusseihin kertakäyttöannoksina. Viipaleiden päälle voi ripotella hiukan sokeria ja sitruunamehua ehkäisemään omenoiden tummumista. Pakasta.

Lohkojen sijaan kuoritut omenat voi myös raastaa, jolloin raastetta on helppoa käyttää esim. kiisseleihin.

Täytyy ensi vuonna panostaa enemmän omppujen säilömiseen, mikäli niitä tulee yhtä paljon. Tämä vuosi menee hieman harjoitellessa. On meinaan ensimmäiset itse säilömäni omput. Täytyy tehdä lähipäivinä omppupiirakkaa, jotta eivät omput menisi täysin hukkaan. :)

Onko teillä vinkkejä, mihin kaikkeen olette käyttäneet omppusosetta?

Lastenhuone - lelujen säilytys

Kävin viikonloppuna äitini ja J:n kanssa Ikeassa ostoksilla. Samalla M sai jäädä kotiin hetkeksi lepäämään ihan rauhassa ja toipumaan.

Pääsyy Ikean reissulle oli J:n huoneeseen hankittava lipasto tai vastaava lelujen säilytystä varten. Tähän asti leluja on ollut lattialla sekä hoitopöydän alimmassa laatikossa.

Vaihtoehtoina lelujen säilytyspaikaksi minulla oli

1. Kallax hylly, jossa neljä lokerikkoa ja näihin korit

2. Stuva säilytyspenkki

3. Stuva 3-laatikollinen lipasto

Kallax hylly, kuva Ikean sivuilta

Stuva säilytyspenkki, kuva Ikean sivuilta

Stuva laatikosto, kuva Ikean sivuilta

Vaihdoehdoista päädyin kuitenkin Stuva 3-laatikolliseen lipastoon. Ajattelin, että tämä olisi pidemmällä aikavälillä paras ratkaisu kun J kasvaa. Stuva-sarjaa saa kätevästi kasvatettua ja muokattua tarpeen vaatiessa. Alimpaan laatikkoon ostin yhden korin, joten leluja saa koriin sekä korin viereen isompia leluja. Myöhemmin ylempiin laatikoihin voi ostaa esim. pieniä koreja, mikäli tavaroita haluaa erotella toisistaan.

J näyttää tykkäävän lipastostaan ja hänestä on mukava availla kevyesti aukeavia laatikoita. Viikonloppuna päätimme myös ottaa hoitopöydän pois käytöstä kokonaan, sillä housuvaippojen vaihto onnistuu sujuvasti missä vain ja näin saatiin huoneesta avarampi.

Stuva-kalusteita saa myös erivärisillä etuosilla, mutta itse päädyin valkoiseen, koska pidän neutraaleista ja yksinkertaisista väreistä ja ajattelin, että J:n kasvaessa neutraaliväri on hyvä valinta.

Lisäksi Ikeasta tarttui mukaan Försiktig jakkara, jolla J yltää itse pesemään vessassa kädet sekä Duktig työkalupakki. Työkalupakki oli J:llä kovassa käytössä kun auttoi minua kasaamaan Stuvan laatikostoa.

Försktig lastenjakkara, kuva Ikean sivuilta

Duktig työkalupakki, kuva Ikean sivuilta

Myös minä sain jotain pientä Ikeasta, meinaan uudet juomalasit. Meillä on kotona ollut paria erilaista juomalasimallia käytössä ja päätin, että nyt on aika yhtenäistää lasit. Päädyinkin Rättvikin juomalaseihin. Tilavuudeltaan lasit ovat 35 cl. Lasi on melko painava ja kookas, joten J: aloittaessa lasista juomisen täytyy varmaan ostaa pienempiä ja kevyempiä laseja lisäksi.

Rättvik juomalasi, kuva Ikean sivuilta