Olen aina ollut ihminen,
kenelle perhe ja sukulaiset ovat olleet todella tärkeitä ja nautin jouluista sekä
juhlista, jotka vietetään isolla porukalla. Suvussani joulut on usein vietetty
yli kymmenen (10-20) hengen porukassa ja juhannuksenakin paikalla on ollut
runsaasti ihmisiä.
Itselleni on myös pienestä
pitäen ollut selvää, että haluan omia lapsia, vähintään kaksi. Itselläni on
kolme veljeä, joten minulle on hyvin luontevaa, että lapsia on enemmän kuin
yksi ja perheessä vähän hulinaa.
Olenkin ollut onnekas
löytäessäni 2008 nykyisen mieheni M:n. M:ssä minuun vetosi ensimmäisenä hänen
huumorintajunsa ja olemmekin nauraneet paljon yhdessä. Astelimme M:n kanssa
alttarille vuonna 2014 ja tammikuussa 2015 perheemme kasvoikin ihanalla
pojalla. Poikamme J on 1,5 –vuotias ja energiaa riittää kuin muurahaispesässä.
On aivan ihanaa seurata, miten pieni ihminen kehittyy niin nopeasti ja oppii
kaikkea uutta.
Tällä hetkellä perheemme
koostuu minusta, miehestäni M:stä, pikku J:stä sekä Pepsu-kissastamme. Ihanaa,
miten hyvin Pepsu on ottanut J:n vastaan ja malttaa pitää kyntensä sisällä,
vaikka J välillä silitteleekin hiukan kovakouraisemmin.
Äärettömän kiitollinen olen
myös omista vanhemmistani, ketkä ovat auttaneet meitä todella paljon lähinnä
lapsen hoidon ja remonttien kautta. Isäni on tehnyt meillä jos jonkinlaista
remonttia tässä reilun vuoden aikana ja äitini on mielellään ottanut J:n
silloin tällöin yökylään, jotta ollaan saatu M:n kanssa nauttia kahden
keskisestä ajasta. Vanhemmilleni on varmasti kertynyt kilometrejä jonkin
verran, sillä he asuvat noin tunnin ajomatkan päässä meiltä.
On myös hienoa, kuinka paljon
J:llä on häntä rakastavia ihmisiä ympärillään. Hänellä on molemmat mummot,
pappa ja vielä kolmet isoisovanhemmat (eli minun ja mieheni isovanhemmat, mikä
se virallinen nimitys nyt onkaan) sekä kaksi setää, täti, kolme enoa ja kaikki
muut sukulaiset sekä ystävät.
Suurin osa sukulaisistamme
asuu eri paikkakunnalla, mutta onneksi autot kulkee ja matkaakin on vain tunti
suuntaansa.
Perheellä ja lähipiirillä on
kyllä tärkeä merkitys ainakin omassa elämässäni ja toivon, että J saa kokea
yhtä tiiviit perhe- ja sukulaissuhteet, kuin itsekin olen saanut.
Tässä on muutamia kuvia, joita tuli räpsittyä eilen iltapäivällä samalla kun kirjoitin tätä tekstiä ja nautin J:n kanssa auringosta. Ihastelimme myös kauniisti kukkivia sireenejä pihallamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti