Pepsun muistolle....

Viikonloppuun mahtui paljon surua, iloa ja välittämistä. Perjantaina käytimme rakkaan Pepsu-kissamme eläinlääkärissä ja röntgenissä selvisi, että kissan selkä on täysin kunnossa ja kivut/syömättömyys ovatkin johtuneet suolistosyövästä.

Tämän tiedon saadessamme oli täysin selvää, että Pepsu päästetään kärsimyksestä parempaan paikkaan.

Eläinlääkäriltä mennessämme kotiin vastassa oli kaksi rakastavaa ystävääni, jotka ottivat minut heti halaukseen. Hautasimme Pepsun kolmen naisen ja M:n voimin omalle pihallemme.

Perjantai meni vaisuissa tunnelmissa, mutta onneksi tytöt toivat jutuillaan myös naurua perjantaihin ja koko viikonloppuun. Surua helpotti tieto siitä, että tekemämme päätös Pepsun suhteen oli ainoa oikea ja poismeno olisi Pepsulle tullut eteen muutenkin pian. Saimme kuitenkin selvyyden Pepsun vaivoihin ja nyt hän vilkuttelee meille pilven reunalta, niin kuin asiasta on puhuttu J:lle, kun hän on pariin kertaan huhuillut Pepsua. Onneksi J on vielä niin pieni, ettei hän osaa murehtia asiaa.

Surun lisäksi viikonloppuun mahtui suuri määrä herkkuja, kotona hengailua hyvässä seurassa, tyttöjen juttuja, Pepsun muistelua, saunomista, leffoja ja lautapelejä. Onnistuimme pitämään viikonlopussa hyvinkin positiivisen tunnelman yllä, muistelemalla hyviä juttuja, jakamalla kokemuksia lemmikkien menetyksestä, välillä höpöttäen aivan muusta ja toteamalla, ettemme olisi voineet tehdä mitään. Tultiinkin viikonlopun aikana siihen tulokseen, että aina kun menettää lemmikin, pitäisi ympärillä olla juuri tällaiset ihmiset jakamassa surun ja piristämässä.

En voi kuvitella parempaa viikonloppua tällaiseen tilanteeseen. Kiitos rakkaat! <3

Pepsusta meille jäi kauniit muistot, joita kannamme mukanamme aina. Pepsun muistolle. <3