Pitkä perjantai

Varoitus: Teksti saattaa aiheuttaa silmien kostumista (ainakin itse kirjoittajalle aiheuttaa).

Tästä päivästä on tulossa todella piiiiitkä ja odotuksen täyteinen monella tavalla. Aamukin on tuntunut kestävän jo ikuisuuden, sillä olen herännyt jo puoli kuusi.

Kaksi rakasta ystävääni saapuvat meille tänään viettämään tyttöjen viikonloppua, joita vietämme muutaman kerran vuodessa. Tytöt tulevat ajoissa, jotta he ehtivät nähdä myös J:tä ennen kuin äitini hakee hänet mummolaan viikonlopuksi. Tällä kertaa viikonlopun tunnelmat voivat toki olla tavallista haikeammat.

M:n on tarkoitus lähteä viikonlopuksi kaverinsa luokse, mutta nyt meillä on illalla tiedossa myös Pepsun röntgen ja verikokeet, sillä pikkusen vointi ei ole juurikaan lähtenyt paranemaan, vaikka olemme antaneet lääkärin määräämää särkylääkettä ja ravinnegeeliä. Eilen illalla Pepsu jo söi pienestä märkäruokapurkista puolet, joka vaikutti minusta positiiviselta muutokselta. Mutta muuten nukkuu yhtä paljon ja on apaattinen. Aiempia Pepsun kuulumisia voit lukea tästä.

Odotan kovasti tyttöjen näkemistä ja samalla odotan pelokkaasti, mitä eläinlääkäri sanoo. Yritän aina kovasti miettiä kaiken järjen kautta ja tästä syystä olen hieman yrittänyt varautua siihen, että Pepsu ei välttämättä tule enää kotiin, mutta toivomme parasta loppuun asti! Ja eihän sellaiseen VOI oikein varautua.

On sitä tullut jo muutamana iltana valutettua kyyneleitä, vaikka syytä Pepsun vointiin ei vielä tiedetäkään. Keskiviikkona olin melko varma, että Pepsu ei tule selviämään, mutta eilinen vähäinenkin syöminen on saanut toivon pintaan ja nyt uskon, että Pepsu saadaan terveeksi.

Tämän äidin keskittyminen on tällä hetkellä  hyvin vahvasti Pepsussa, joten toisaalta on hyvä, että J lähtee tänään mummolaan, jossa saa mummon täyden huomion ja leikkikaverin nuorimmasta veljestäni. Kyyneleet tulevat varmasti valtaamaan silmäni jo pelkästään lääkärin lausuntoa odotellessa. Tällaisina hetkinä kyllä arvostaa kaikkia niitä rakkaita, jotka ovat ympärillä tukemassa sekä jakamassa nämä tunteet ja odotuksen.

Alkuviikosta kertoilen teille, saimmeko lääkäriltä hyviä vai huonoja uutisia ja missä tunnelmissa viikonloppu sujui. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että elämä vie meitä kaikkia eri tavalla ja eri suuntiin, emmekä voi millään vaikuttaa kaikkeen itse.

Iloisempaa viikonlopun odotusta teille, pitäkää toisistanne huolta ja eläkää kuin viimeistä päivää! <3